torstai 14. heinäkuuta 2016

Ahdistus

Ahdistaa.
On vaikea hengittää.
Tuntuu kuin rintakehäni päällä olisi raskas paino
tai metallivanne, äärimmilleen kiristetty.
Haluaisin vain olla yksin kotona
jotta voisin viiltää.
En jaksa tehdä mitään,
muutaman kotiaskareen jälkeen
ahdistus vie voimat ja keskittymiskyvyn.
Haluaisin vain itkeä,
mutten halua että kukaan huomaa kyyneleitäni.
Avohoitoa ei oikeastaan ole,
vain lupa soittaa,
ja useamman soiton jälkeen
tarjotaan osastopaikkaa,
jota en halua.
Välillä kaipaan vain niin kovasti uuteen kotikaupunkiini,
ja sinne osastolle avun piiriin.
Mutten kai ole vielä tarpeeksi pohjalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti