tiistai 5. joulukuuta 2017

Viestini

 "Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään. Jos sä kuulet mun huudon, melun alle jääneen"
"Se on viimeinen viesti, ja mitä jäljellä on, katoaa. Mun hätähuuto"
Kiitos teille kaikille paskasta kohtelusta, joka on painanut ja painaa mua alaspäin. Saanut mut tuntemaan itseni arvottomaksi, hätähuutoni mitätöity huomionhakuisuudeksi.
Tällä hetkellä olen turta, ja samanaikaisesti täynnä vihaa, epätoivoa. Suurin toiveeni tällä hetkellä on päästä ikuiseen rauhaan. Voimat lopussa, ei voimia tehdä ratkaisuja. Edes sitä lopullisinta. Mietin vain, että lopettaisin lääkkeet ja hoidon, odottaisin pohjaa joka tuo voiman ylittää se raja. Entä ympärilläni olevat ihmiset? Tuntuu että tunteet sisältäni ovat kuolleet. Tuntuu, etten osaa enää rakastaa läheisiäni, elämältäni on viety pohja ja tarkoitus. Tunnen itseni niin arvottomaksi ettei kellään ole syytä rakastaa minua. Eristäydyn ihmisistä. Katsomani elokuva sai minut romahtamaan, kun äiti sanoi tyttärelleen, että hyväksyy jos hän haluaa valita kuoleman. Huomasin, että juuri niitä sanoja olen kaivannut kohdalleni.
En selviä elämästäni. Käyn harjoittelussa, sielläkin oli tänään ensimmäinen päivä kun alko tuntuu et ei vaan pysty, jaksa kiinnostaa. Oisin vaa halunnu lyödä hanskat tiskiin ja lähtä ovet paukkuen. Töitten jälkeen vaan makaan, vilkuilen kelloa pelokkaana yrittäen palautua mahdollisimman nopeasti seuraavaa päivää varten. Ja seuraavaa, sitä seuraavaa... Kotona kaikki jää tekemättä, välillä pakotan itteni tekemään jotain, että on mitä syödä töissä.
En enää kestä uutta pohjaa, jos se tulee nyt, se on menoa...

2 kommenttia:

  1. Allekirjoitan kirjaamasi asiat yhdellä ehdolla. Kokemuksellisuuden ja totuudellisuuden välinen kuilu avautuu sinun itsesi masinoimana. Onnistut uskottelemaan itsellesi, että kaikki se mitä olet saavuttanut tähän mennessä, osin tuskaisestikin, olisi mitattavissa toisten kautta tai välityksellä. Sellaiseen minä en usko. Totuudellinen omanarvon tunto voi muodostua vain minän kautta, rakennettuna. The answer lies within... Kokemuksellisuutesi johtaa sinut harhaan ja pois ihmisten parista, jonne mielestäni kuitenkin kuuluisit. Pitkällä aikavälillä oikeanlaiset ihmiskontaktit voivat siedättää sinut ulos kokemuksellisuuden harhasta. Koet voimakkaasti, hyvä, mutta toimintaasi se ei saisi ohjata, kun kyseessä ovat arkiset, faktiset asiat ja tapahtumat.Kohtelusi ja kusipäiset ihmiset sen takana eivät ansaitse voittajan viittaa, vaan sinä Eveliina sinä! Elä siis edelleen kiitos,koska kuoleman kaipuu ja ihannointi ei pue sinua. Sellaisessa en tahdo olla mukana, vaan liputan keltaista lippua valon viestinä. Kari

    VastaaPoista
  2. "Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, ja yritän jaksaa muistaa vaikeina hetkinä sen, että sekin menee ajallaan ohitse. Välillä se on hyvin vaikeaa, mutta toivon sen helpottuvan päivä päivältä."
    Lainasin tuossa itseäsi. :) Muista, että yksi tai useampikaan huono hetki tai ikävä kohtaaminen ei vie pois sitä, mitä olet jo itse saavuttanut ja missä olet onnistunut.
    Oletkos kokeillut kirjoittaa myös niistä hyvistä hetkistä? Selvästi kirjoittaminen on sinun juttusi, joten pidä siitä kiinni. Sisälläsi on kuitenkin iloa ja valoa, jonka voisit vaikkapa blogissasi tuoda esiin.
    Hurjasti tsemppiä ja jaksamista. Olet upea!
    -Jenni

    VastaaPoista