Tämän viikon tiistaina osaston ovi kolahti kiinni takanani kotiutumisen merkeissä. Toivottavasti se myös pysyy kiinni. Viime päivät ovat olleet vaikeita jatkuvien lihaskipujen vuoksi. En tiedä johtuvatko ne lääkkeiden sivuvaikutuksista. Tällä hetkellä en syö kaikkia lääkkeitä, mitä minun pitäisi syödä, koska jatkuvia kipuja on vaikea sietää jo nyt. Tällä hetkellä minulla ei ole hoitavaa lääkäriä, joten asiat ovat melko retuperällä.
Itsetuhoiset ajatukset ovat myös pyörineet mielessä. Jatkuvat kivut ovat yksi syy, ja lääkkeiden sivuvaikutukset toinen. Tiedostan kuitenkin, että ne vain täytyy torjua määrätietoisesti. Minun täytyy myös olla vakuuttava hoitotahoa kohtaan, jotta osastolla uhkailu ei muutu teoiksi. Osastolle en nimittäin halua. Kohdallani kierrettä on jo tarpeeksi, enkä halua kuulla osaston henkilökunnan suusta kysymystä, miten osastokierteeni saataisiin katkaistua.
Ensi viikolla pääsen hierojalle, ja toivon sen vievän lihaskivut pois. Nyt minun on vain jaksettava hetki kerrallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti